PoNoVoa viime kaudella 2.divarissa edustaneet Atte Ronkanen ja Henrik ”Pele” Koivistoinen lähtivät kuluvaksi kaudeksi pelaamaan ja hakemaan uusia kokemuksia ja elämyksiä Saksaan. ”Miehemme maailmalla” edustavat Saksan pääsarjassa, jutun kirjoitushetkellä sarjassa sijalla viisi keikkuvaa MFBC Leipzig –joukkuetta http://floorball-mfbc.de/. Atte on haalinut pelaamissaan 13 ottelussa tehopisteet 11+9 joilla sijoitus pistepörssissä on 17., ja Pele puolestaan on tehtaillut 13 ottelussa pisteet 20+12 sijoittuen pörssissä sijalle 4.
Herrat avasivat alla olevassa jutussa hieman sanaista arkkuaan ja kertoilivat pääasiassa Saksan pääsarjan harjoittelu- ja ottelukulttuurista. Vapaa-ajasta lienee vaikka kirjasarja kirjoitettavaksi mutta jätetään ne tarinat ainakin hetkeksi odottamaan itseään!
”Elämää Saksassa”
Treenikulttuuri:
Treenikertoja meillä on viikossa vain kolme. Treenipaikat ovat erittäin vaikeita saada näinkin pienelle lajille kuin salibandy kun taistelemme treenipaikoista, futsalin, käsipallon, lentopallon ja koripallon kanssa. On selvää, että salibandy on marssijärjestyksessä viimeisenä. Treenipäivät ovat tiistai, keskiviikko, perjantai. Tiistaisin treenaamme pienessä ”askissa”, ilman laitoja. Torstaina meillä on täysikokoinen kaukalo, sekä laidat ja perjantaisin todella iso kenttä, mutta ei laitoja.
Treenien sisältö on mielestäni, rumasti sanottuna, typerä. Välillä on fysiikkaharjoitus, mikä kestää noin 25 minuuttia, mikä on mielestäni aika paljon 1,5 tunnin saliajasta. Fysiikkatreeni ajatuksena on tietenkin loistava, mutta sen voisi hoitaa ennen tai jälkeen lajiharjoituksen, eikä tuhlata harvoja hyviä lajitreeniaikoja. On meillä fysiikka tai ei niin lähes jokaisessa treenissä harjoittelemme erinäköisiä 1 vs. 0 harjoituksia noin puoli tuntia! Torstaisin tottakai pelaamme 5-5 peliä, mutta muuten sekin on melkoisen kortilla. Joukkueemme ei ole tyytyväinen harjoitusten rakenteeseen. Ja asiasta on pidetty jos jonkin näköistä palaveria, tuloksetta. Noin 90% treeneistä vetää tsekkiläinen pelaajamme.
Weissenfelsillä ja Wernigerodella on kuulemani mukaan hieman eri meininki treeneissä. Ovat aika paljon urheilullisempia joukkueita.
Sarjan taso:
Eli varmaankin helpoin verrata miesten kakkosdivariin jota viime kaudella tahkosimme PoNoVossa. Kärkijoukkueet olisivat kyllä vahvoilla kakkosessa, mutta huonoimmat joukkueet taasen kakkosen häntäpäässä. Uskoisin jokaisen joukkueen kuitenkin säilyvän sarjassa. Wernigerode, Weissenfels ovat karsimassa ylöspäin ja me (MFBC Leipzig) keskivälin paremmalla puolella. Joukkueiden materiaalit ovat hieman kapeampia kuin Suomessa. Esimerkiksi lähes jokaisen ottelun vedämme kahdella kentällisellä läpi, ja näiden kentällisten pelaajien kuuden henkilön passissa ei lue Saksa. Toki meillä on rosterissa neljän kentän verran pelaajia ja jopa kakkosjengikin, mutta kaikkien taso ei yksinkertaisesti riitä pelaamaan Bundesliigaa.
Ottelutapahtumat:
Ottelutapahtumat ovat todella hyvin järjestettyjä. Katsomokulttuuri on aivan eri tasolla kuin Suomessa. Meidän kotipeleissä yleisömäärä vaihtelee ronskisti 100-300 välillä. Tietyt ottelut ovat kiinnostavampia kuin toiset, esimerkiksi Weissenfelsin joukkuetta vastaan saadaan aina hyvät ”mähinät” aikaan. Weissenfelsiin ajaa sellaiset 30 minuuttia. Sieltä tulee vierasfaneja varmaankin yhtä paljon kun meillä on omia faneja katsomossa. Meillä on tottakai myös oma rumpuryhmä. Katsomossa kun on väkeä niin sen lisäksi, että he ovat saapuneet paikalle, niin kaikki jopa kannustavat, mikä on Suomessa vähän harvinaisempaa. Vieraspeleissä parhaat karkelot ovat olleet Weissenfelsissä sekä Wernigerodessa. Molemmissa otteluissa tupa täynnä (n.400 katsojaa). Ja on nimittäin meteliä!!
Tunnelmapätkää ottelutapahtumasta tästä
Sarjassa olemme tällä hetkelle (vasta) viidensiä, todella heikosti sujuneen alkukauden vuoksi. Nousujohteinen suunta on kuitenkin hyvä asia! Playoff-paikkaa voi pitää kuitenkin jo melko varmana. Toki on tässä vielä hyvin pelattava.
Tsekkaa maalikooste tästä
Sarjataulukko ja tilastoja ihmeteltäväksi Floorball.de
Terveiset Suomeen kaikille tutuille, ja menestystä PoNoVolle kevään koitoksiin!
Atte ja Pele
